Tuhansien muistojen Toyota Corolla GT herkistää Jari-Matin rallimuseossa - osa 2

Tuhansien muistojen Toyota Corolla GT herkistää Jari-Matin rallimuseossa - osa 2

12.1.2021 18:00Toyota Corolla GT veti rallijermut nostalgisiksi jo tarinan ensimmäisessä osassa. Miten muistot kiertyvät kauniiseen loppuunsa ja mitkä olivatkaan Corolla-aikakauden kohokohtia Jari-Matin mielestä - annetaan miehen itsensä kertoa, reportterina Jussi "Tuplanolla" Tiippana.

*** Jatkoa 12.1.2021 julkaistulle tarinalle. ***

Volvo pantiksi, Corolla talliin

- Treenasimme syksyllä 2001 erääseen sprinttiin ja tästä Corollasta meni sitten venttiilinjousi poikki. Korjasimme koneen, mutta tässä kohtaa emme tajunneet, että auton moottori alkaa olla jo loppu. Olimme sitten rempan jälkeen treenaamassa perjantai-iltana taas seuraavaan kisaan, ja auto ei tuntunut oikein hyvälle. Huudatin sitä väkisin, ja silloin laulu lakkasi. Kauhea savupilvi tuli takaa ja rullasin sitten hiljaa autolla isäni lähelle. Kun isä näki sen savupilven, niin sen ilme oli erittäin, erittäin vakava. En sitten oikein itse tajunnut mitä siinä kävi, kunnes nostimme konepellin auki: öljyt pihalla, ja kauhea reikä moottorin lohkon kyljessä ja koneen sisukalut siitä reiästä pitkin konehuonetta.

- Meidän piti olla seuraavana aamuna ajamassa kilpaa toisella puolella Suomea, mutta ehjää autoa ei ollut. Taistelin siihen aikaan niin sanotun sprinttipörssin voitosta ja pörssivoitto vähän vaati, että seuraavana päivänä olisi kilpaa ajettava. Isä muisti, että Jukka Hiltusella oli GT Corolla myynnissä ja puhelinsoitolla selvisi auton olevan edelleen kaupan. Otimme isän kanssa asuntoauton alle ja suuntasimme kohti Laihiaa. Isä oli jo päättänyt, että auto ostetaan ja hän nappasi erään V70 Volvon luovutuskirjan mukaan. Perille saavuttuamme isäni kertoi Jukalle, että nyt ei olisi rahaa tähän hätää sinulle antaa mutta tässä olisi ikään kuin pantiksi tämä luovutuskirja.

Luovari riitti panttikirjaksi ja Corollan kauppa sovittiin suullisesti uuden ja vanhan omistajan kesken. Uusi hankinta piti vielä luonnollisesti koeajaa, joten Jukka lupautui heittämään Jari-Matin kanssa pienen lenkin. Kokenut rallimies isä-Latvala kuitenkin aisti, että ihan verkkareissa kyytiin ei kannattanut hypätä. Jukka Hiltunen kuului tuohon aikaan kansallisen rallisarjan F-Cupin kärkikuljettajiin, joten mitään jarruttelulenkkiä tuskin oli luvassa.

- Isä sanoi, että laita kypärä päähän ja vyöt tiukalle, koskaan ei tiedä mitä voi sattua. Jukka lähti siitä sitten kelaamaan vauhtia ja sai vitosen pesään, kun tulimme ekaan kurviin. Auto lähti luisuun, vaihde neloselle ja auto putosi minun puoleltani perä ojaan. Poljin sitä kartturin jalkatukea niin lujaa, että ei mitään järkeä. Jollain ihmeen kaupalla auto nousi takaisin tielle ja matka jatkui. En ole koskaan pelännyt auton kyydissä niin paljon kuin sen loppumatkan ajan. Poljin edelleen jalkatukea koko voimallani, suorastaan tärisin. Jukka tuumasi, että ei mitään hätää tämä homma oli ihan hanskassa. Uskallan kyllä näin jälkikäteenkin pilke silmäkulmassa väittää, että ei kyllä ollut. Mutta laitoimme siitä auton kärriin ja seuraavana päivänä Suonenjoella voitin uudella autolla luokkani.

Jämsän Äijä ei periksi antanut

Helpolla ei Jari-Matti rallisprint-urallaan päässyt, varsinkaan sen jälkimmäisenä vuonna 2002. Kovaksi kilpakumppaniksi muodostui sittemmin myös varsin tutuksi rallikasvoksi kohonnut Joonas Lindroos, joka pisti ykköskoppaisella VW Golfillaan Jari-Matille tiukasti kampoihin.

- Kyllä Joonaksen kanssa käytiin todella kovia kilpailuja, joissa piiskasimme toisiamme ihan äärirajoille. Olisiko ollut Ruoveden sprintissä, kun Joonas ajoi kisan maalikurvissa ulos ja minä tulin perässä. En jarruttanut riittävästi ja oli lähellä, etteivät automme osuneet keskenään. Tuomaristo ei siitä kauheasti tykännyt ja pääsimme sitten molemmat Joonaksen kanssa heidän puhutteluunsa.

Nuorisokaksikko kylvi kyseisenä vuonna kauhua kokeneempien kilpakumppanien joukossa, ja useassa kilpailussa nuortenluokan kärkikaksikko olisi löytynyt junioreiden yleiskilpailun kärkipaikalta.

- Mielestäni ainakin Kuortaneella ja Ähtärissä olisimme molemmat voittaneet junioreiden yleiskilpailun. Etenkin se Ähtärin kisa on painunut mieleeni. Kisan alussa on sellainen vinohyppy, josta tekee vielä vähän haastavamman sen, että tästä Töysän kylältä yksi tuttu kaveri on kaatanut GT Corollan samassa hypyssä. Kiersin rataa ennen kisaa polkupyörällä, ajattelin ajolinjoja ja suunnittelin ajamista älyttömän tarkkaan. Kisassa latasin siihen hyppyyn toisella kierroksella aivan törkeästi melkein kaasu pohjassa, ja auto lensi ihan monttuun ja löi iskarit pohjaan.

- Siitä tuli aivan mieletön tunne, ajoin loppukierroksen ihan hullun raivolla maaliin. Isäni oli samaan aikaan ajamassa Nilsiän SM-rallissa itse kilpaa, ja soitin siitä varikolta vielä isälle raportin. Kaikkeni yritin, mutta en uskonut aikana riittävän. Pienen odottelun jälkeen toisen kierroksen aikani tuli ulos, ja se riitti niin nuorten luokan kuin myös junioreiden puolen yleiskilpailun voittoon. Se oli yksi ehdottomia Corolla-aikakauden kohokohtia, joka on säilynyt mielessä pitkään.

Viimeinen kisa ja Jouhki

Rallisprint-uransa loppupuolella Jari-Matti osallistui managerilegenda Timo Jouhkin järjestämään testitilaisuuteen, josta kaksikon pitkään jatkunut yhteistyö käytännössä sai alkunsa. Takavetoisella Corollalla sprinteissä kilpaillut Latvala heitettiin esimerkiksi etuvetoisen VW Golfin puikkoihin.

- Se testitilaisuus meni kyllä hyvin, vaikka etuvetoinen Golf oli minulle hieman outo laite. Kartturina istui Hantusen Timo, jonka auktoriteetti jyräsi minun epävarmuuteni ylitse. Jos Timo oli sitä mieltä, että nyt vain nypyn yli täysillä niin silloin oli vedettävä, ettei saa korvilleen! Kun testitilaisuudesta oli kulunut puolisen vuotta, sovimme että Timo tulee katsomaan ajoani Vantaalle TAV-sprinttiin.

Vantaan Vauhtipuistossa käyty kisa jäi lopulta Jari-Matin viimeiseksi rallisprintiksi Suomessa. Osittain soralla ja asfaltilla kiertävä kilpailurata oli tynnyrinkiertoineen varsin tekninen, ja tieto mahdollisen tulevan managerin läsnäolosta loi vielä lisää painetta hartioille.

- Yritin mielestäni ajaa lujaa ensimmäisen kierroksen, mutta homma ei oikein sujunut. Kyytini ei riittänyt kärkeen, joten toisella lenkillä puristin vielä lisää. Corollassa oli silloin jo aika paljon ajetut takaiskunvaimentimet ja tuntui, että auto vain suti joka paikassa. Olin päivän nopein takavetoinen, mutta nuorten luokan voittoon se ei riittänyt.

- Kotiradallaan ajanut Jani Hirvonen ajoi loistavasti, hän voitti minut etuvetoisella Honda Civicillä. Olihan se aika nolo paikka kisan jälkeen katsella tuloksia. Vähän siinä jouduin selittelemäänkin, miten tässä nyt näin kävi ja miksen voittanut. Melko pian tuon kisan jälkeen Timo laittoi minut kuitenkin Englantiin Airikkalan ajokouluun, ja siitähän tämä rallihomma sitten isommin starttasi. Taisi Timo vielä mainita Englantiin lähtiessäni, että näitä sprinttejä ei sitten enää tarvitse ajaa.

Huolimatta tappiosta viimeisessä sprintissä ihan kohtalainen ralliurahan siitä lopulta käynnistyi.

Tuplanollan jälkipuhe

”Mahtavia tarinoita, ja pelkistä muisteloista jo vetreytyy. Jari-Matti oli Corollansa kanssa omalla tavallaan pioneeri, sillä hänen jäljiltään Corolla GT oli nuortenluokassa puolen vuosikymmentä eräänlainen suosikkiauto. Esimerkillään Jari-Matti innoitti myös minua yhä syvemmälle kilpa-autoilun pariin, ja oli äärimmäisen hienoa tavata mies sekä auto Jari-Matin museossa. Haastattelun päätteeksi saimme kaikki maailman Corolla GT:t rakennettua valmiiksi, ja yhtään nuorten luokan rallisprinttiä ei jäänyt ajamatta!”


Kuka Tuplanolla?

Jussi Tiippana on entinen ralliautoilija, nykyinen avio- ja myyntimies. Autokorjaamoyrittäjän poika on kastettu vaihteistoöjyllä ja syötetty kilpabensalla, ja ottanut tuntumaa Keski-Suomen sorateihin niin ylä- kuin alamäissäkin. Lue Tuplanollan viimeisin, hilpeä tarina Suomen MM-rallin etuauton luotsaamisesta täältä ja täältä. Lisää Jussin arkistohelmiä pääset selaamaan Benzinan sivuilta.